Tekstiilin näkökulmasta elastisten kuitujen elastisuus liittyy sen erityiseen molekyylirakenteeseen ja sen venymä voi olla useita kertoja tai useamminkin ja se palautuu nopeasti venytyksen jälkeen. Yleensä elastisilla kuiduilla tarkoitetaan synteettisiä kuituja, joilla on suuri murtovenymä, lähes 100 % elastinen palautumiskyky ja erittäin alhainen alkumoduuli.
Aikaisempi kansallinen standardi GB/T 4146-1984 "Textile Terminology Chemical Fiber Part" määrittelee elastisen kuidun: synteettinen kuitu, jolla on korkea venymä ja kimmoisuus, joka voidaan palauttaa nopeasti ja periaatteessa alkuperäiseen pituuteensa, kun se venytetään kolmeen pituuteen. kertaa alkuperäinen pituus ja sitten rento.
Tämä määritelmä määrittelee, että elastisen kuidun vetokerroin on kolme kertaa alkuperäinen pituus. Nykyinen kansallinen standardi GB/T 4146.1-2009 "Tekstiilit -- Kemialliset kuidut – Osa 1: Suvujen nimet" ei anna erityistä määritelmää elastisille kuiduille, mutta kuvaa elastisten polyuretaanikuitujen pääominaisuudet ja elastisia polyolefiinikuituja.
American Society for Testing and Materials (ASTM) määrittelee elastomeerin materiaaliksi, jota voidaan toistuvasti venyttää vähintään 2 kertaa alkuperäiseen pituuteensa huoneenlämmössä ja joka voi nopeasti palata alkuperäiseen pituuteensa ulkoisen voiman vapautumisen jälkeen. Tämä määritelmä on laaja ja viittaa erityisesti elastisiin kuituihin.
ISO 2076:2013(E): Tekstiilit-Tekokuidut-Yleisnimet eivät myöskään anna elastaanin määritelmää, vaan kuvaavat eri elastaanikuitujen ominaisuuksia.